Viimeistään lokakuussa aloin epäillä, että tauti ei ehkä käyttäydy ihan niin leppoisasti kuin aluksi toivoin. Joka kuukausi on saanut nautiskella uusista jännittävistä oireista. Useimmat kyllä poistuivat muutamassa viikossa, mutta osasta en ole vieläkään päässyt eroon.
Riemu ratkesi lokakuun lopulla, kun erään minulle harvinaisen iltajuhlinnan jälkeen seuraavana päivänä herätessäni huimasi ja lievä pahoinvointi vaivasi. Tietysti tästä tulee mieleen, että edellisen illan nautintoaineet lienevät syynä, mutta tosiasiassa join vain pari lasia, joten humaltumistakaan ei oikeastaan päässyt tapahtumaan. Arvelin, että olo menee ohi päivän aikana, mutta eipä mennyt, vaan olin pois töistä muutaman päivän, ennen kuin painelin työterveyslääkärille ja sain reseptin pahoinvointia vähentävään lääkkeeseen. Huimaus ja pahoinvointi sinänsä laskettiin MS-oireeksi. Näinhän se menee, että kun on taustalla merkittävä sairaus, voidaan kaikki oireet laskea sen aiheuttamiksi.
Viikkoa myöhemmin olikin hääpäivän aika. Silloin olin jo kohtuullisen hyvässä kunnossa ja viihdyimme vaimoni kanssa hotellissa yhden yön. Ilta meni mukavasti, mutta seuraavana aamuna heräsin ilokseni pahaan huimaukseen, eikä kestänyt kauaa kun oli pakko oksentaa. Muutamassa tunnissa huimaus kuitenkin meni ohi ja sain taas elämästä kiinni.
Sen jälkeen nukuin joitakin öitä sohvalla, jotta sain paremmin nukuttua. Tuntui myös, että kovempi sohva olisi ollut asennon kannalta parempi. Pari yötä myöhemmin heräsin kuitenkin taas aamulla kovaan huimaukseen. Se päivä jäi hyvin mieleen. Oksentelin päivän aikana ehkäpä noin 7-8 kertaa ja huimauksen takia liikkuminen sängyn ja pöntön välillä oli vaikeaa ja kävi vain horjuen ja seiniä pitkin nojaten.
Lopulta soitimme ambulanssin, koska en olisi päässyt omin avuin päivystykseen. Ambulanssiin pääseminenkin oli inhottava operaatio ja oksensin vielä ennen sinne pääsemistä. Päivystyksessä lepäsin pari tuntia, mutta mitään lääkitystä ei annettu. Veriarvot ja paineet olivat kuulemma kohdallaan. Muutaman tunnin aikana olo alkoi parantua aivan itsestään, ja lopulta pääsin omin avuin taksilla kotiin.
Seuraavana päivänä pääsin vielä Meilahteen neurologian polille mahdollista kortisonikuuria varten. Tutkittuaan perusasiat ja tehtyään pari kaato- ja kävelytestiä oli lääkäri kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä voisi olla hyvänlaatuinen asentohuimaus sekä MS:stä johtuva tasapainon heittely. Sinänsä kiertohuimaus ei kuulemma kuuluisi MS:n perusoireistoon. Kortisonit jäi siis tälläkin kertaa kokeilematta. Kaikenlaiset verikokeet, sydänfilmit, keuhkoröntgenit ym. otettiin, en tiedä miksi, mutta mitään ihmettä ei niissä näkynyt.
Ikävää, kun eri syistä lähtöisin olevat oireet sekoittuvat iloisesti, ja on vaikea sanoa mistä mikäkin johtuu. Hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa korvien tasapainoa aistiviin käytäviin arvellaan jäävän sakkaa, joka provosoi aistimuksen liikkeestä, vaikka sitä ei ole. Käytin sen vuoksi muutaman viikon ajan Lempertin manööveria, jossa pyöritään makuulla molempien kylkien kautta ympäri hitaasti.
Sain jo aiemmin fysioterapeutilta nuo ohjeet huimauksen hoitoon ja katsoin myös netistä muita vaihtoehtoisia liikesarjoja, joilla asentohuimausta pyritään liennyttämään. Ongelma on silti se, että en edelleenkään tiedä kumman korvan häiriöstä lienee kyse tai mikä kolmesta kyseisen korvan käytävästä aistiharhaa aiheuttaa. Siitä riippuen asentohoidot olisivat erilaiset.
Parin viikon kuluttua huimaus väheni ja lopulta saatoin taas palata töihin. Tasapaino oli kuitenkin edelleen huono. Se tuntuu vaihtelevan päivästä toiseen jonkin verran. Ehkä myös virkeystilalla tai väsymyksellä on siihen vaikutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti